op. 1

op. 1

torstai 26. kesäkuuta 2014

Näin Barbara Hanniganin livenä!

Tapahtui vuosituhannen alkuvuosina. Nälkä ajoi minut ravintolaan Oopperataloa vastapäätä.

Asetuin pöytään muiden asiakkaiden tapaan ja tilasin annoksen kuhaa valkoviinikastikkeessa. Ryhdyin näpelöimään nokialaistani juttukumppanin puutteessa, mutta viereisestä pöydästä kantautuva englanninkielinen keskustelu häiritsi matopeliin keskittymistä pahasti.

Karismaattinen ja viehättävä nainen vinosti minua vastapäätä sanoi miespuoliselle seuralaiselleen:

-Olet siis sellisti Radion Sinfoniaorkesterissa?
-Juu olen.
-Mahdoimmeko tavata joitakin vuosia sitten, kun lauloin orkesterinne solistina?
-Jaa - enpä kyllä muista. Saatoin olla isyyslomalla juuri silloin.
-Esa-Pekka johti...
-Hmm. Yleensä muistan kaikki hänen periodinsa varsin hyvin...
-Lauloin aarian Ligetin oopperasta Le Grand Macabre
-Ligetinkin muistan yleensä, mutta olin varmaan tosiaankin pois tuon viikon.
-Minun esiintymisasuuni kuului musta nahkatakki, nahkainen minihame ja koppalakki...
-Hetkinen...
-Ja minulla oli kädessäni nahkaruoska...
-Hei, tottakai minä SINUT muistan...
(Hetken hiljaisuus)

Sitten nainen jatkoi:
-Meidän Boccherini-harjoituksemme tänään oli muuten tosi tehokas! Konsertista tulee varmasti onnistunut. Toivottavasti Avanti! vetää salin täyteen.
-Juu - toivotaan niin.

Kuha oli oikein maukasta.