op. 1

op. 1

perjantai 28. lokakuuta 2016

Kastraatti joka nai

Meillä lienee taipumus pitää oman heimomme menneitä suurtekoja omana ansionamme. Tarkoitan sellaisia asioita kuin itsenäinen Suomi ja tieteellinen maailmanselitys. Edellinen takaa meille ihmisarvon ja jälkimmäinen ennen näkemättömän elintason, jonka jakamisesta koko ihmiskunnan kesken käydään parhaillaan raivokasta taistelua.

Heimomme, jolla tässä tarkoitan valkoihoisten eurooppalaisten jälkeläisiä, kertoo mielellään tarinaa, joka alkaa Kreikan demokraattisista kaupunkivaltioista ja huipentuu kansallisvaltioiden syntyyn. Veren puhtautta on peräänkuulutettu ja toisuskoisia vainottu.
Naisista on heimomme tarinassa huomattavan paljon vähemmän mainintoja kuin miehistä, joten heimomme tarinassa sisäpiirissä näyttäisivät olevan vain miehet.

Tarinat ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta sekä niiden aiheuttamasta suvaitsemattomuudesta ovat paljastavia. Hulluja on eristetty, mutta myös pidetty siunattuina ja salatun tiedon välittäjinä. Poikkeavasti puhuvia, käveleviä tai ulkonäöltään erilaisia on poltettu noitina ja karkotettu. Lepraan sairastuneita on jätetty Turun saaristoon selviytymään Suomen talvesta oman onnensa nojassa. 1600-luvulla huonon naisen vastakohtaa verrattiin sfäärien musiikkiin: jatkuvasti läsnä ylläpitämässä elämää, mutta vaiti. Hyvällä naisella ei ollut ääntä.

1600-luvulta löytyy tarina erilaisuudesta sekä sen aiheuttamasta torjunnasta, joka on samalla sekä koskettava että käsittämätön. Se on tarina, jossa laulaja Bartolomeo Sorlisi ja häntä viisitoista vuotta nuorempi Dorothea Lichtwer vihittiin avioliittoon Dresdenissä alkuvuodesta 1667. Sorlisi kuului ajan korkeimmin palkattuun muusikkokuntaan, sillä hän oli kastraatti ja hänen äänialansa sopraano.

Kastroituja miehiä on pidetty luotettavana palvelusväkenä monina eri aikoina ja monissa eri kulttuureissa. Eunukkeja palveli palatseissa jo muinaisessa Egyptissä ja vielä 1900-luvulla Kiinassa ja Intiassa. Laulajina kastraattien tiedetään esiintyneen Bysantissa 400-luvulta 1200-luvulle. Heitä toimi myös mm. armeijan johtotehtävissä ja diplomaatteina.

Italian niemimaalla tarve eunukeille syntyi Roomassa vuoden 1500 tienoilla, sillä siellä ei naisten sallittu esiintyä julkisesti tai laulaa - varsinkaan kirkossa. Säveltäjillä oli korkealle äänialalle kuitenkin käyttöä, joten käytännöksi muodostui lähettää hyvä-äänisiä poikia tapaamiseen ”veitsen” kanssa. Oopperan syntyessä 1600-luvun alussa aukeni voimakasäänisille kastraateille täysin uusi uramahdollisuus ja kuuluisuuden myötä valtavat esiintymispalkkiot. Surullisena seurauksena tästä oli, että köyhinä aikoina 1700-luvun alussa kastroitiin Italiassa arviolta 4000 poikaa vuodessa. Heistä murto-osaa kohtasi onni tähtilaulajana ja valtaosa eli ja kuoli oman yhteisönsä halveksimina hylkiöinä.

Bartolomeo Sorlisi oli yksi onnekkaista ja saavutti laulullaan ruhtinaiden suosion ensin Münchenissä ja sitten Dresdenissä. Vuoteen 1660 mennessä hänestä oli tullut hyvin varakas, jolloin hänen työnantajansa ja suojelijansa Dresdenin vaaliruhtinas Johann Georg II kehotti Sorlisia sijoittamaan rahojaan maaomaisuuteen. Näin hän teki asianajajansa avustamana.
Asianajaja Moritz Junghannsin kotona Sorlisi tapasi tämän kasvattityttären Dorothean. Tutustumista seurasi kiintymys ja rakastuminen. Molemminpuolinen tunne johti päätökseen mennä naimisiin, mistä alkoi viisi vuotta kestänyt taistelu, jossa sulhanen ja morsiamen kasvatti-isä taivuttelivat kirkon oppineita hyväksymään kastraatin oikeuden avioliittoon.

Lopulta häät vietettiin ja pari astui aviosäätyyn. Asian puiminen julkisuudessa ei kuitenkaan päättynyt. Sen seurauksena Dorothean kotiseurakunnan kirkkoherra kielsi häneltä kirkon sakramentit ja siunaukset, mikä oli nuorelle naiselle sekä nöyryyttävää että hyvin ahdistavaa. Sorlisi kuoli 1672 ja Dorothean oletetaan muuttaneen sen jälkeen Roomaan.

Tiedämme kiusallisen määrän faktoja tai väitettyjä faktoja Sorlisin genitaalitoiminnoista, koska avioliittoon johtanut prosessi on lausuntoineen tarkoin dokumentoitu. Dokumentit myös julkaistiin kirjasessa viitisentoista vuotta Sorlisin kuoleman jälkeen.

Hänen kastraationsa tapahtui puberteetin loppuvaiheessa, mikä saattaa selittää väitteen ”kyvystä toteuttaa aviolliset velvoitteet”. Sillä oli keskeinen merkitys kirkon oppineiden pohdinnoissa.
Heidän ensimmäinen huolensa liittyi mahdolliseen avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Jos aviovuoteessa eivät vaimon tarpeet tulisi tyydytetyiksi, olisi riski ulkopuolisiin seksisuhteisiin suuri. Siitä oppineet kuitenkin tulivat vakuutetuiksi, että kyky erektioon laulajalla oli.

Toinen huoli oli vielä suurempi. Humoraalipatologiassa, joka oli aikakauden maailmanselityksen eli alkemian ”lääketieteellinen” osa, uskottiin nimittäin, että nainen tarvitsi kaikinpuolista hyvinvointiaan varten miehen siemennestettä kohtuunsa. Uskottiin, että miehen siemennestettä vaille jäänyt kohtu alkaa vaeltaa kehossa, mistä seurauksena oli rakkaudenkipeytenä tunnettu mielenterveyden häiriö.
Viimein oppineet vakuuttuivat Sorlisin kyvyistä ”kaikenpuoliseen sukupuolisten tarpeiden tyydyttämiseen” myös tämän tärkeänä pidetyn eritteen osalta, mutta sittenkään eivät kaikki olleet valmiita avioliittoa siunaamaan. Yhdessä lausunnossa todettiin, että Sorlisin siemenneste ei sisältänyt vaimon hyvinvoinnin kannalta oleellista ”elämänvoimaa”, minkä seurauksena se olisi Dorothea-paran sisällä myrkyttänyt hänen kohtunsa ja saanut sen mätänemään (!)

Johtuiko auktoriteettien vastahakoisuus avioliiton puoltamiseen pahantahtoisuudesta? Tuskin. He puolustivat oikeina pitämiään arvoja, eikä heillä dokumenttien perusteella ollut mitään henkilökohtaista etua saavutettavana. Lopulta heistä osa korjasi näkemystään asettuen avioliiton kannalle. He tekivät sen vastoin kirkon oppeja, koska avioliittoinstituution perimmäisenä  tarkoituksena oli vallitsevan käsityksen mukaan lasten aikaansaattaminen.

Tarina on yksityiskohtaisuutensa vuoksi hyvin koskettava. Eri osapuolien kamppailu vallitsevien normien ja oman koetun totuuden välillä on universaalia. Universaalin totuuden etsintä ja normien kyseenalaistaminen on taiteen aluetta.

Tarina Bartolomeosta ja Dorotheasta on kuin oopperaa.


Tekstin faktat ovat peräisin artikkelista:

Mary E. Frandsen: Eunuchi conjugium; The Marriage of a Castrato in Early Modern Germany
Early Music History (2005) vol. 24
Cambridge University Press


Lisää 1600-luvun lopun tunnelmia luvassa Gamballa kapakkaan -konsertissa maanantaina 31.10. G Livelabissa klo 19.

Lavalla:
Jukka Rautasalo, gambat ja musiikinjohto
Tuuli Lindeberg, laulu
Anthony Marini, viulu ja tenorigamba
Ilkka Heinonen, jouhikko ja violone
Matias Häkkinen, cembalo ja sinfonia